Fulbright-stipendillä opiskelemassa

Vietin viime kesänä kuukauden Yhdysvalloissa perehtyen ympäristöasioihin ja maan kulttuuriin yhdeksäntoista muun eurooppalaisen nuoren kanssa. Kyseessä oli Yhdysvaltain ulkoministeriön kustantama, mahtipontisesti nimetty stipendiohjelma Study of the United States Institute for European Student Leaders on Environmental Stewardship. Hain siihen, koska ohjelmassa yhdistyivät kiinnostukseni ympäristövaikuttamiseen ja englanninkielisiin maihin, ja onnekseni tulin myös valituksi. Äärimmäisen hyvin järjestetty ja valtavan mielenkiintoinen kuukausi oli varmasti myös elämäni opettavaisin.

Suurimman osan ajastamme USA:ssa vietimme Kansasissa, tuossa vehnän, maissin ja auringonkukkien sekä Ihmemaa Ozin Dorothyn kotiosavaltiossa. Turistinäkökulmasta Kansasin tarjonta ei siis välttämättä ole kovin kiinnostava, mutta meille Kansas State University (Go Wildcats!) ja Manhattanin pikkukaupunki tarjosivat mitä parhainta antia. Lisäksi kävimme ohjelman lopuksi Seattlessa ja läheisessä Olympic National Parkissa – näimme myös Twilightista tutut Forksin kylän ja La Pushin rannan –, sekä Washington, D.C:ssä.

Monipuoliseen ohjelmaan kuului paitsi mielenkiintoisia luentoja, myös vierailuja monenlaisiin paikkoihin sekä vaihtelevia aktiviteetteja. Luentojen aiheet vaihtelivat yleisistä ja laajoista asioista kuten ilmastonmuutoksesta ja energiantuotannosta paikallisempiin ja käytännönläheisempiin aiheisiin, kuten yliopistolla toteutettavaan ruoka-aavikoita ehkäisevään tutkimusohjelmaan ja Kansasin pohjavesivarantojen kulumiseen. Minun lempiluentoni oli Yuchi-heimon intiaanin ja Haskell Indian Nations Universityn professorin, Dr. Wildcatin luento intiaanien suhteesta ympäristöön. Vierailumme puolestaan suuntautuivat muun muassa ydinvoimalaan, ympäristöystävällisempiä viljelylajikkeita jalostavaan Land Instituteen sekä tornadon tuhoamaan, ekologisesti jälleenrakennettuun Greensburgin kylään. Muita aktiviteetteja olivat esimerkiksi Manhattanin kaupungin laiminlyömän luontopolun kunnostus, square dancingin opettelu, baseball-ottelussa käyminen ja s’moresien valmistaminen erään ohjaajamme kotona.

Kampus tarjosi meille elokuvista tutun college-kokemuksen, sillä majoituimme asuntolassa kahden hengen huoneisiin ja söimme useimmiten aamupalan, lounaan ja päivällisen samaan kompleksiin kuuluvassa ruokalassa. Kävellessämme kampuksen toiselle laidalle luennoille pysähdyimme usein puolimatkassa sijaitsevaan kahvilaan hakemaan jotain kylmää juotavaa, sillä ulkolämpötila oli useimmiten 40 Celsiusasteen yläpuolella. Kuumimpana päivänä säätiedotus ilmoitti, että kosteuden vuoksi se tuntuu 56 asteelta, eikä sinä päivänä ulkona pidempiä aikoja oleminen tullut kyllä kysymykseenkään.

Kuten totesin jo aiemmin, ohjelma tarjosi minulle elämäni opettavaisimman kuukauden. Kulttuuristen tietojen lisäksi opin valtavasti faktatietoa ympäristöasioista, ja mikä tärkeintä, inspiroiduin jakamaan oppimaani muillekin. Tässä siis pieni muistutus: vaikka ympäristöongelmiin ei usein ole yhtä, yksinkertaista ratkaisua, ei siitä saa lannistua vaan on etsittävä paras mahdollinen ratkaisu. Tärkeää on muistaa pitää silmänsä auki, sillä olemme tottuneet tekemään asiat niin kuin olemme aina ennenkin ne tehneet emmekä siis välttämättä huomaa helppoja, halpoja muutoksia, jotka tekemällä voisimme säästää rahaa ja ympäristöä. Tämä pätee niin meidän kaikkien arjessa kuin myös esimerkiksi suurissa tehtaissa.

Ja mistä näin hienoja ohjelmia sitten löytää? Minulle tieto tästä saapui englanninopiskelijoiden sähköpostilistalta, jolle amanuenssimme oli välittänyt Fulbright Centerin viestin. Vaikka en uskonut voivani tulla valituksi, päätin kokeilla onneani. Se kyllä kannatti, suosittelen muillekin.

Helmi Möttönen
Vuonna 2013 aloittanut englannin kielen kieliasiantuntijalinjan opiskelija

Aava & BangFulbright-stipendillä opiskelemassa