Fingerporin avulla Jyväskylään

Olen aika määrätietoinen ihminen, mutta vielä abivuoden alkaessa olin ihan pihalla siitä, mitä haluaisin opiskella. Olin aina ollut hyvä äidinkielessä ja kiinnostunut kielen ilmiöistä. Suomen kieli tuntuikin hyvältä vaihtoehdolta – jotainhan oli keksittävä.

Hain ja pääsin sisään sekä Helsingin että Jyväskylän yliopistoon. Molemmat kaupungit olivat satakuntalaiselle aika vieraita, mutta Jyväskylässä en ollut käynyt kertaakaan ennen valintakokeita. Tutut kummastelivat, miksi niin pitkälle pitää hakeutua, kun Turussa ja Tampereellakin voisi suomea opiskella. Halusin kuitenkin päästä kunnolla irti vanhoista ympyröistä ja tutustua uusiin ihmisiin.

Tein yliopistovalinnan lopulta tunteella. Helsingissä kanssani olisi aloittanut 130, Jyväskylässä 30 suomen kielen fuksia. Tulevat tuutorit olivat mukana jo valintakokeissa ja loivat ryhmähenkeä. Opetuksen ja tutkimuksen painotuksista tein oletuksia kokeiden perusteella: Helsingissä kirjoitettiin esseitä koekirjallisuuden pohjalta, Jyväskylässä saimme analysoida Fingerpori-strippien kieltä. Myös Jyväskylän kompakti kaupunkirakenne, inhimilliset elinkustannukset ja luonnon läheisyys houkuttelivat.

Vaikka alan valinta ei abina ollut itsestäänselvyys, olen löytänyt suomen kielestä intohimon ja loputtoman kiinnostuksen kohteen. Opetus on kielten laitoksella todella korkeatasoista, ja opettajat ovat aidosti kiinnostuneita opiskelijoiden menestyksestä. Massaluentojen sijaan opiskelemme usein pienissä ryhmissä keskustellen ja itse tehden.

Epätyypillisenä opettajan lapsena en ole koskaan tahtonut opettajaksi. Vapaiden ja haettavien sivuainekokonaisuuksien kautta olenkin päässyt rakentamaan juuri minulle sopivan aineyhdistelmän suomea, kauppatieteitä, viestintää ja kirjallisuutta. Toivon työllistyväni esimerkiksi yritysviestinnän tai kustannustoimittamisen pariin. Mahdollisuudet näyttävät ilahduttavan hyviltä.

Ilona, suomen kieli

Terhi PaakkinenFingerporin avulla Jyväskylään