Enkkua SPR:n kirppiksellä – opeopiskelijat uuden edessä

Syksyn lähestyessä saimme eräältä englannin yliopistonopettajalta mielenkiintoisen ja houkuttelevan sähköpostin: kielten laitos järjestäisi yhdessä Suomen Punaisen Ristin kanssa englannin kielen kurssin järjestön työntekijöille. Kurssia vetämään haettiin muutamaa englannin opiskelijaa, jotka olisivat halukkaita osallistumaan kurssin suunnitteluun ja toteuttamiseen. Pääideana oli, että työntekijöille opetettaisiin englantia intensiivikurssin muodossa.

Pian meillä olikin kasassa viiden hengen porukka ja tapasimme ensimmäisen kerran. Olimme kaikki jo suhteellisen loppusuoralla opintojemme suhteen ja meillä kaikilla oli jo opetuskokemusta, mikä auttoi osaltaan kurssin suunnittelussa. Saimme kurssin toteuttamisen suhteen vapaat kädet, mikä oli todella huippua. Tämä loi myös osaltaan päänvaivaa, koska saimme suunnitella kaiken alusta loppuun aivan itse eikä meillä ollut OPS:ia tai oppikirjoja antamassa raameja tuntien sisällöille. Vaihtoehtoja kurssin sisältöön oli niin monta, että sisällön hahmottaminen vei aikansa. Vaati lukuisia tapaamisia, että me viisi olimme päässeet yhteisymmärrykseen kurssin rakenteesta ja sisällöstä, mihin tulisimme opetuksessa keskittymään ja millä tavoin järjestäisimme kurssin.

Erityisen antoisaa tässä projektissa oli tiimityöskentely. Emme juurikaan tunteneet toisiamme ennen projektin alkua, mutta jo hyvin varhaisessa vaiheessa meistä muotoutui tiivis ja toimiva tiimi. Suunnittelimme materiaalit yhdessä, pohdimme, keskustelimme, pohdimme ja keskustelimme vähän lisää, ja toteutimme opetuksen yhdessä. Mielestämme jokaisen kieltenopettajaksi opiskelevan pitäisi saada tällainen vastaava ryhmäopetuskokemus, koska sitä opettajan työ parhaimmillaan on. Opettajan työ ei ole, tai ainakaan sen ei pitäisi olla, yksinäisen suden työtä, vaan kouluissa opettajat toimivat tiiminä, jossa jokainen tuo oman panoksensa yhteisen pedagogisen kasvun hyväksi. Kannattaa siis hakeutua projekteihin, joissa pääsee työskentelemään vertaisten kanssa. Mentori-oppipoika-asetelmaa saa kokea ihan tarpeeksi opetusharjoitteluissa.

Tehtävien ja oppimateriaalin luominen kurssia varten oli mielenkiintoista. Suunnittelimme kaikki harjoitteet pitäen mielessämme kirpputoriympäristön. Opettaminen autenttisessa ympäristössä antoi hyvät mahdollisuudet käyttää kaikkea kirpputorilta löytyvää opetuksessa. Pääosa harjoitteista oli keskusteluharjoituksia, joiden tarkoituksena oli auttaa kurssilaisia selviämään englannin kielellä asiakaspalvelutilanteissa. Harjoitusten toteuttaminen muodostui välillä haastavaksi, koska kurssilaiset tekivät töitään myymälöiden eri puolilla ja meidän piti varmistaa, että kaikki pääsevät tekemään harjoitukset.

Saimme harjoitella hyvin erilaista oppijaryhmän hallintaa perinteiseen luokkahuoneeseen verrattuna. Kirjoitimme kurssilaisille myös apuvihkon, joka sisälsi mm. kirpputorisanastoa sekä esimerkkifraaseja erilaisiin asiakaspalvelutilanteisiin. Inspiraationa käytimme aiemmin vastaavalle kurssille tehtyä vihkoa, jonka sisältöä muokkasimme ja täydensimme. Meille oli tärkeää, että osallistujien olisi helppo hyödyntää vihkoa myös kurssin jälkeen ja että se palvelisi hyvin erilaisia oppijoita. Käytimme vihkossa tekstin lisäksi kuvia saadaksemme vihkosta käyttökelpoisemman esimerkiksi lukihäiriöisille oppijoille.

Opetuksen kannalta yksi haasteellisimmista asioista oli se, että opetus tapahtui SPR-kirppiksillä kurssilaisten varsinaisen työn lomassa. Päätimme jo varhain, että opetuksen tulisi keskittyä lähinnä suullisen kielitaidon kehittämiseen, mihin ympäristökin soveltuisi parhaiten. Kielenopetuksen ujuttaminen osaksi kirppiksillä tehtävää työtä ei ollut ihan helpoin homma, kun sellaisesta ei meillä ollut aiempaa kokemusta, mutta onnistuihan se!

Koska taidoiltaan hyvin erilaiset kurssilaiset olivat hajallaan ympäri opetustilaa, oli alusta pitäen selvää, että itse opetuksen tulisi tapahtua enimmäkseen kahdenvälisessä vuorovaikutuksessa (yksi oppilas ja opettaja). Taidoista riippuen tehtäviä räätälöitiin kurssilaisten tarpeiden mukaan aina perusasioista kielenkäyttövarmuuden kehittämiseen. Esimerkiksi yhden oppilaan tehtävänä saattoi olla keskustella henkeviä yhden tai useamman opettajan kanssa aiheesta kuin aiheesta, kun taas toisella puolella kirppistä yksi opettaja harjoitutti yhdellä oppilaalla perussanastoa, vaikkapa numeroita.

Tämän työskentelymuodon keskeinen vahvuus oli siis eriyttäminen. Voimakkaasti eriytetty opetus on kiistattoman tehokasta: jokainen oppija oppii juuri sitä mitä tarvitsee. Tällainen opetusmuoto on hyvin palkitsevaa myös opettajalle: kerrankin on mahdollista tarjota oppilaalle yksilöityä opetusta ja nähdä työnsä hedelmät vuorovaikutuksessa oppilaan kanssa.

Näin jälkikäteen katsoen löytyy varmaan asioita, joita olisi voinut tehdä paremminkin, mutta kokonaisuutena olemme tyytyväisiä kurssin onnistumiseen. Osanottajilta saamamme palaute oli positiivista, ja vaikuttaa siltä, että hommasta jäi kaikille jotain käteen. Me opettajat saimme kokemusta hyvin erilaisesta opetuksesta ja kokonaisen kurssin suunnittelusta. Oppilailla puolestaan oli kurssin päätteeksi paremmat valmiudet ja matalampi kynnys englannin käyttämiseen.

SPR-kurssin enkunopet: Heidi Penttinen, Teemu Pyykkönen, Jaakko Kujala, Antti Myyry ja Janne Nurmela

Terhi PaakkinenEnkkua SPR:n kirppiksellä – opeopiskelijat uuden edessä