Mitä ne oikein siellä yliopistolla tekee? Osa 2: yliopistonopettaja

kuva: Inari Niininen

Olen Paulina, Pohjanmaalta pienestä kylästä Keski-Suomeen muuttanut finlandssvensk bondflicka. Tulin vuonna 1999 opiskelemaan Jyväskylän yliopistoon ruotsia ja saksaa. En vielä tullessani haaveillut opettajan työstä eikä minulla ollut mitään selkeää kuvaa siitä, mitä tulisin valmistumisen jälkeen tekemään. Olin ennen yliopistoon siirtymistä opiskellut kaupallista alaa ja valmistunut ylioppilasmerkonomiksi. Ehdin tehdä asiakaspalvelutöitäkin yli vuoden valmistumisen jälkeen, mutta kielet kiinnostivat niin paljon, että halusin jatkaa opintoja niiden parissa.

Valmistuin vuonna 2005 ja muutimme puolisoni kanssa heti sen jälkeen ulkomaille. Perheemme kasvoi ulkomaanjakson aikana ja samoihin aikoihin päädyin opiskelemaan kasvatustieteen perusopintoja avoimessa yliopistossa. Koin, että opinnoista voisi olla hyötyä jatkossa, mutta en edelleenkään varsinaisesti tähdännyt opettajan töihin. Tein kuitenkin lyhyitä opettajansijaisuuksia, sillä mietin, että voisiko opettajan työ kuitenkin olla se minun juttuni – ja olihan se! Niinpä suoritinkin opettajan pedagogiset opinnot vuonna 2011.

Palasin yliopistolle vuonna 2012 – nyt töihin ruotsin kielen yliopistonopettajaksi. Olin löytänyt oman paikkani!

Millaisten asioiden parissa työskentelet?

Työni on pääasiassa opetustyötä. Opetan muun muassa kielioppia ja kulttuuriopintoja. Käytännössä työni sisältää myös paljon muuta kuin opetusta, sillä tärkeässä osassa ovat muun muassa kurssien sisällön suunnittelu, erilaiset arvioinnit sekä oppiaineen ja laitoksen muuhun toimintaan osallistuminen.

Ja etteivät työt loppuisi kesken, teen opetustyön ohella myös jatko-opintoja eli jonain päivänä minusta tulee filosofian tohtori. Väitöskirjani aiheena on luokkahuoneen vuorovaikutus monikielisessä luokassa. Työpäivääni voi siis sisältyä aiempaan tutkimukseen perehtymistä, artikkelien työstämistä ja välillä myös oman tutkimuksen esittelyä erilaisissa yhteyksissä. Jatko-opintojen osana tulee välillä itsekin istuttua koulunpenkillä opettelemassa esimerkiksi tutkimusetiikan saloja.

Antoisinta työssäni on vuorovaikutus kollegoiden ja varsinkin opiskelijoiden kanssa. Keskusteluissa syntyy (joskus kiperiäkin) kysymyksiä, joihin ei aina löydy yhtä oikeaa vastausta. Erityisen hedelmällistä on, kun keskustelujen myötä opiskelija hoksaa itse vastauksen kysymykseensä. Hyvin usein opettaja itsekin oppii uutta tai saa uusia näkökulmia.

Parasta kielissä

Kielet kiehtovat minua monipuolisuudellaan. On jännittävää havainnoida, miten vaikkapa yksinkertainen virke muuttuu riippuen siitä, kuka sen sanoo, missä, milloin ja millä tavalla. Kieli on niin paljon muutakin kuin täydellistä kieliopin hallintaa. Se on ilmeitä, eleitä, äänenpainoja, merkkejä, ihmisiä, paikkoja, aikoja, kulttuureja, jaettuja kokemuksia, tie menneisyyteen ja tulevaisuuteen.

Paulina Nyman-Koskinen
ruotsin kielen yliopistonopettaja

Terhi PaakkinenMitä ne oikein siellä yliopistolla tekee? Osa 2: yliopistonopettaja