Suomen kielellä ulkomaille?

Kuvassa Minna oikealla suomen kurssin opetusryhmänsä kanssa

Tervehdys San Franciscon naapurikaupungista Berkeleystä, jonne olen päässyt toteuttamaan pitkäaikaisen haaveeni USA:n työharjoittelusta. Tarina siitä, miten olen tänne päätynyt, juontaa juurensa vuoteen 2013. Opiskelin tuolloin pääaineena englannin kieltä Jyväskylän yliopistossa, ja englanninkielisistä maista Yhdysvallat on aina kiehtonut minua eniten kiitos populaarikulttuurin. Niinpä päädyin opiskeluvaihtoon Etelä-Kalifornian San Diegoon kevätlukukaudeksi 2013. Vaihtokokemukseni osoittautui erinomaiseksi, ja kotiinpaluu oli todella haikea. Toki pääsin Suomessa pahimmasta Kalifornia-kaipuustani eroon ajan myötä, mutta ajatuksissani silti haaveilin paluusta Yhdysvaltoihin. Toivoin, että pääsisin takaisin USA:an tekemään jotain, josta olisi hyötyä tulevalla kieltenopettajan urallani. Kotona haaveillessani törmäsin netissä ilokseni Fulbrightin Foreign Language Teaching Assistant -ohjelmaan (FLTA), joka tarjoaa noin 400 ulkomaalaiselle korkeakouluopiskelijalle mahdollisuuden toimia oman äidinkielen oppiaineessa opetusassistenttina eri yliopistoissa ympäri Yhdysvaltoja. Hain mukaan ohjelmaan vuonna 2015, kun opintoni sen sallivat, ja suureksi ilokseni minut valittiin ohjelmaan mukaan. Kuin kirsikkana kakun päällä kohteeni sattui olemaan vanha tuttu Kalifornian osavaltio, ja niinpä pääsin elokuussa 2016 palamaan tuohon ”kultaiseen osavaltioon” reilun kolmen vuoden tauon jälkeen.

Berkeley ja Bay Area lähipuistosta kuvattuna. Taustalla näkyy Golden Gate.

Toimin siis suomen kielen opetusassistenttina University of California Berkeleyssä suomen kielen varsinaisen ja ainoan opettajan Sirpa Tuomaisen alaisena (hänkin entinen Jyväskylän yliopiston kasvatti). Opetan yliopistolla suomea Sirpan kanssa samanaikaisesti kuin myös itsenäisesti meidän hyvin pienelle mutta innostuneelle opiskelijaryhmälle. Formaalin opetuksen lisäksi järjestän oppilaille vapaamuotoisia suomen kielen keskustelutuokioita ja emännöin yliopistolla suomalaisia elokuvailtoja. FLTA-ohjelman sääntöjen mukaan saan tehdä töitä enintään 20 tuntia viikossa. Töiden lisäksi minun täytyy opiskella vähintään kaksi vapaavalintaista kurssia per lukukausi, ja yhden kursseista täytyy liittyä amerikkalaiseen kulttuuriin. En saa käymistäni kursseista opintosuoritusmerkintää, koska en maksa opiskelusta mitään, joten istun kursseilla vain kuunteluoppilaana. Ohjelma kestää kaiken kaikkiaan noin 9 kuukautta eli yhden kouluvuoden. En saa harjoittelusta palkkaa, mutta CIMO:n myöntämä apuraha kattaa asumiskustannukseni.

Pelkillä englannin kielen taidoilla, Kalifornian kaipuulla ja USA:n fanituksella eivät UC Berkeleyn ovet olisi minulle avautuneet. Saankin kiittää harjoittelupaikasta suomen kielen sivuaineopintojani sillä ilman suomen kielen yliopisto-opintoja ei FLTA-ohjelmaan voi Suomessa hakea. Vaikka suomen kielen opinnoistani on kulunut viitisen vuotta ja olen toki paljon jo opinnoistani unohtanut, ovat ne ehdoton voimavara työtehtävien suorittamisessa. Mielestäni suomen kielen opettaminen on haastavampaa kuin englannin, koska suomi on äidinkieleni enkä ole joutunut ikinä opettelemaan sitä vieraana kielenä enkä ole ollut koskaan aikaisemmin suomen oppitunnilla oppilaan tai edes opettajan roolissa. Niinpä niinkin yksinkertaisilta kuulostavat asiat kuin suomen kielen objekti, monikkomuodot ja possessiivisuffiksi (esim. minun autoNI) saavat haastavuudeltaan aivan erilaiset mittakaavat, kun niitä päätyy opettamaan. Miksi esimerkiksi opattaja-sanan monikon genetiivi on opettajien, mutta mansikka-sanan vastaava muoto mansikoiden? Eikö sanojen muodot pitäisi olla loogisesti ajatellen opettajien ja mansikkajien tai vastaavasti opetoiden ja mansikoiden? Englannin kielen taidoistani on toki täällä suuri apu työssäni, kun pystyn selittämään kielioppia ja sanojen merkityksiä kaikkien ymmärtämällä kielellä. Toisaalta hyvä englannin kielen taito on myös kirous: ajoittain puheeni lipsahtaa liian helposti englannin puolelle, vaikka oppitunneilla olisi tavoitteena puhua mahdollisimman paljon suomea.

Kuten arvata saattaa, suomen kielen opetus on hyvin pienimuotoista UC Berkeleyssä. Suomea ei voi opiskella yliopistolla pää- tai sivuaineena, vaan suomen oppiainetta voi verrata suomalaisen yliopiston kielikeskuksen kieltenopetukseen. Suomen opetuksen tarjoaminen on kuitenkin perusteltua, kun katsoo alueen historiaa. Bay Area, johon Berkeley kuuluu San Franciscon, San Josen ja muiden lähialueiden lisäksi, on aikoinaan ollut melko suosittu kohde suomalaisten siirtolaisten keskuudessa ja suomalaisuus näkyy alueella vielä tänäkin päivänä. Berkeleyssä on ollut aikoinaan esimerkiksi Suomi-koulu, Suomi-kirkko sekä Finn Hall. Nykyään kaupungista löytyy Nordic House -niminen liike, jossa myydään pohjoismaisia ylihinnoiteltuja elintarvikkeita ja vanha Finnish Hall -niminen rakennus, jossa suomalaiset ja suomenmieliset järjestävät erilaisia tapahtumia. Bay Area Piilaaksoineen ja start uppeineen houkuttaa tällä hetkellä monia suomalaisia, joten toivottavasti suomen opetukselle on kysyntää myös jatkossa.

Suomen kielen opetus on myös perusteltua UC Berkeleyn maineen vuoksi sillä kyseessä ei ole mikä tahansa amerikkalainen yliopisto. Koulu on akateemisesti erittäin arvostettu ja laadukas niin amerikkalaisilla kuin kansainvälisilläkin standardeilla. Yhdysvaltalaisilla ranking-listoilla UC Berkeley on lähes aina top 5:ssä parhaiden julkisten yliopistojen listoilla. Kansainvälisestikin koulu on arvostettu: Shanghain yliopistovertailussa Berkeley oli viime vuonna maailmanlaajuisesti sijalla 3 ja Times-lehden kansainvälisellä ranking-listalla sijalla 10. Berkeleyn yliopiston henkilökunta on ahminut kuudenneksi eniten Nobel-palkintoja maailmassa. Täällä on muun muassa löydetty neptunium, päästy lähelle absoluuttista nollapistettä sekä selvitetty fotosynteesin saloja. Akateemisen erikoisuutensa vuoksi ja turistien iloksi yliopistolta löytyy mielestäni melko koominen parkkialue, joka on varattu vain Nobel-voittajille. Luonnontieteiden lisäksi yliopistossa on profiloiduttu nimenomaan kielten opetuksessa. Tänä kouluvuonna yliopistolla tarjotaan kursseja kaiken kaikkiaan 58 eri kielessä, kuten esimerkiksi njandžassa, kymrissä sekä mongolin kielessä.

Nobel-voittajien pysäköintialue

Yliopiston hyvä maine houkuttelee kampukselle myös mielenkiintoisia vieraita. Olen täällä ollessani päässyt kuuntelemaan Esa-Pekka Salosen sinfoniakonserttia sekä vastikään eläkkeelle jääneen ruotsalaisen suurlähettilään luentoa Euroopan nykyisistä epävarmoista ajoista. Yliopistolla toimii myös professorina Bill Clintonin entinen työministeri Robert Reich, jonka Wealth And Poverty -kurssilla olen parhaillaan kuunteluoppilaana kuudensadan (!) muun kiinnostuneen opiskelijan kanssa. Reichin sijaan akateeminen tähtihetkeni oli kuitenkin jo viime syksynä, kun pääsin kuuntelemaan kuuluisan amerikkalaisen lingvistin Stephen Krashenin vierailijaluentoa. Olen aikoinaan opiskellut hänen kielen oppimisen teorioitaan, mikä teki luennosta erityisen. Syksyllä kampuksella kävi myös vierailemassa Bernie Sanders, mutta en päässyt hänen luennolle osallistumaan, koska liput tapahtumaan myytiin loppuun ennen kuin minä edes tiesin koko tilaisuudesta. Hukatusta Bernie-mahdollisuudesta huolimatta olen kyllä ollut ihan tyytyväinen yliopiston ohjelmatarjontaan täällä viettämieni kuukausien aikana.

Olen nyt ollut Yhdysvalloissa noin seitsemän kuukautta ja loppu alkaa pikkuhiljaa häämöttää. Palaan kesäkuun alussa Suomeen, jossa minua odottaa aivan uudenlainen arki. Valmistuin maisteriksi marraskuussa täällä ollessani, ja kun palaan Suomeen, pääsen koskettamaan maisterin papereitani ensimmäistä kertaa ja miettimään tulevaisuutta. Kun aloin opiskella suomea toisena yliopistovuotena, ei minulla käynyt mielessäkään, että suomen opinnot voisivat olla pääsylippuni ulkomaille. Vielä muutama vuosi sitten näin itseni opettamassa tulevaisuudessa englantia ja/tai äidinkieltä suomalaisessa yläkoulussa tai lukiossa, mutta nykyään minua kiinnostaa myös kieltenopettajan ura ulkomailla joko englannin tai suomen kielen parissa. Vaikka maailmanlaajuisesti ajatellen suomen kielen opettajien työpaikat ovat lukumäärältään minimaaliset englannin kielen opettajan töihin verrattuna, uskon kuitenkin kilpailun olevan ulkomailla suomen kielessä huomattavasti vähäisempää kuin englannissa. Niinpä luulen, että työpaikan saaminen ulkomailta voisi olla helpompaa suomen kielessä kuin englannissa, mutta voin toki olla myös hyvin väärässä. Kilpailua kuitenkin toki on, ja pelkillä suomen yliopisto-opinnoilla ja tällä FLTA-harjoittelulla en kuitenkaan usko saavani ulkomailta töitä, ja niinpä olen päättänyt hakea vielä toista suomen kielen opetusassistentin harjoittelupaikkaa. Hakuprosessi on vielä kesken, mutta jos kaikki menee suunnitelmieni mukaan, lähden syksyllä harjoittelemaan suomen opettamista Varsovan yliopistoon. Tähänkään harjoitteluun en olisi voinut hakea ilman suomen opintoja, joten kävipä hakuprosessissa miten tahansa, voin jo tässä vaiheessa myöntää, että suomen kieli todellakin luo mahdollisuuksia kansainväliselle uralle.

Minna Rissanen
Jyväskylän yliopistosta valmistunut kieltenopettaja

ps. Lisää mietteitä Kalifornian-elämästäni löytyy osoitteesta amerikkaopettaa.blogspot.com

Terhi PaakkinenSuomen kielellä ulkomaille?