Varmuutta ja epävarmuutta – kieliopintojen tähtäimessä työelämä

Omiin opiskeluvuosiini on mahtunut paljon kaikenlaista, kuten valinnanvaikeutta, hyviä valintoja, töitä, järjestöjä, työelämän pohtimista ja stressiäkin omista urahaaveista. Opintopolkuni ei ole ollut suoraviivainen, mutta toisaalta olen matkan varrella saanut oppia paljon haaveilusta ja samalla jälkiviisaasti opiskelupaikan valinnasta. Jos olisin nyt hakemassa uudestaan opiskelemaan ensimmäistä kertaa, olisin paljon viisaampi kuin aikoinani. Siksi haluan tässä blogitekstissäni kertoa tämän hetken ajatuksiani opinnoista ja niiden suhteesta työelämään. Toivon, että onnistun herättämään sinussa uusia ajatuksia ja saat uutta kipinää opiskelupaikan valintaan ja omien urahaaveidesi selkiyttämiseen.

Pääsin aikoinani opiskelemaan Jyväskylän yliopistoon suoraan lukiosta. Tuolloin hain ja tulin valituksi kasvatustieteiden tiedekuntaan tähtäimessäni luokanopettajan tutkinto. Hakuvaiheessa opettajuus tuntui mielestäni mukavan selkeältä uravalinnalta, koska opettajaopiskelijana tiesin, mikä minusta tulee valmistuttuani. Opintojen alettua kuitenkin huomasin, että toisin kuin useimmat muut opettajaopiskelijat, halusin kuulla myös muista uravaihtoehdoista ja kyseenalaistaa vielä opettajahaaveeni. Tällöin opettajan työ koulutuksen päämääränä alkoi tuntua liian sitovalta. Yhtäaikaisesti näiden ajatusten kanssa aloitin suomen kielen opinnot, ja tällä hetkellä olen valmistumassa myös suomen kielestä kasvatustieteen opintojeni lisäksi.

On oikeastaan hassua ajatella, että olin lukiossa katsellut ns. generalistialoja (eli aloja, joista ei valmistu suoraan mihinkään ammattiin) hieman kauhuissani. Muistan ajatelleeni: ”Voi kamala, ne ei voi tehdä työkseen mitään!” Opintojen aikana tuo lausahdus vaihtui kadehtivan ihailevaan versioon: ”Ihan epistä, ne voi tehdä mitä vaan!” Olinkin tyytyväinen päästessäni muiden generalistien joukkoon.

Kieli- ja viestintätieteiden laitoksella (aiemmin kielten laitos) minulle on kuin varkain kasvanut tietynlainen yrittäjämäinen ajattelutapa, sillä näen kaikilla valtavan potentiaalin toteuttaa itseään luovasti ja juuri itselleen uskollisesti. Kunhan silmäilee erilaisia mahdollisuuksia ja uskaltaa tarttua niihin, huomaa, miten valtavasti uramahdollisuuksia on. Kieli- ja viestintätieteiden laitoksella opiskellessani olenkin tehnyt paljon töitä sen eteen, että oppisin hahmottamaan, mistä asioista liekehdin aidosti ja mistä toisaalta en. Luotan nykyisin siihen, että jos opiskelee niitä aiheita, jotka kiinnostavat ja innostavat, niin oma osaaminen kantaa myös opintojen jälkeen työelämän puolella. Kun olen käyttänyt aikani kiinnostaviin asioihin, taitoni ovat karttuneet niissä asioissa, joita haluaisin tehdä myös työelämän puolella. Jos omia kiinnostuksen kohteitaan on vaikea hahmottaa koulukokemuksien pohjalta, kannattaa pohtia omia kiinnostuksen kohteitaan monipuolisesti: minkä asioiden imuun jäät vapaa-ajalla? Miksi juuri näihin?

Ja kuten minä tein, omaa intohimoaan voi opintojen aikana hahmotella tarttumalla erilaisiin mahdollisuuksiin. Kiinnostuksen kohteistaan voi oppia opinnoissa, kuten oman pääaineen kursseilla tai sivuaineissa, mutta opintojen ohella kannattaa tutustua myös erilaisten järjestöjen ja projektien mahdollisuuksiin. Yliopistolla on esimerkiksi helppo lähteä mukaan oman alan ainejärjestön toimintaan tai tarttua yliopiston työelämäpalveluiden tarjoamiin kursseihin.

Kaiken kaikkiaan todettakoon, ettei urapohdintojen kanssa tarvitse (tai edes kannata) jäädä yksin opintoaikanaan. Harva tietää opinnot aloittaessaan selvästi, mitä haluaa tulevaisuudessa tehdä. Ota omasta tulevaisuudestasi vastuu ja pidä opiskeluaikana silmät auki erilaisten valinnaisten, urapohdinnoissa auttavien tilaisuuksien varalta. Eräs tällainen mahdollisuus on kieli- ja viestintätieteiden laitoksen tarjoama ryhmämentorointi, johon laitoksen opiskelijat voivat hakea mukaan. Ryhmämentoroinnissa laitokseltamme valmistunut, työelämässä oleva henkilö vastailee opiskelijoiden kysymyksiin ja ohjaa pohtimaan työelämän kannalta tärkeitä aihepiirejä. Mentoroinnissa osallistujat pääsevät esimerkiksi kartoittamaan, miten työelämään pääsee opintojen jälkeen ja mitä taitoja kannattaisi vielä kartuttaa suhteessa omiin haaveisiinsa. Osallistuin mentorointiin tänä syksynä ja sain tosi monipuolisesti kuvaa mahdollisesta kieliasiantuntijan työkentästä. Suosittelen lämpimästi tähän projektiin osallistumista, mikäli mentorointi toteutuu myös tulevina vuosina!

Entä mitä olen oppinut tutkinto-ohjelman valinnasta? Hakuvaiheessa pelkäsin generalistialoja sillä perusteella, että ”joudun hukkaan”, koska en tiedä opintoaikana, mitä teen työkseni. Nykyisin sanoisin oman kokemukseni pohjalta, ettei totuus valitettavasti (tai onneksi?) ole yhtään sen helpompi opettajankoulutuksessakaan. Opettajankin töitä voi nimittäin tehdä hyvin monella eri tavalla.  Näen nykyisin eräänlaiseksi opettajaihanteeksi sen, että opettaja on koulutuksen aikana pystynyt kiteyttämään näkemyksensä siihen, miten haluaa tehdä opettajan työtä. – Eli että on saanut järjestettyä koko sirpaleisen ja monimuotoisen opetuskentän itselleen hallittavaksi kokonaisuudeksi. Toisin sanoen ajattelen, että työkentän jäsentämisen haaste on aina yhtäläinen, joten ”ammattikriisiä” ei pääse karkuun, minkä tahansa tutkinto-ohjelman sitten valitseekin. Opintoajan (mielekäs!) haaste on löytää oma tapansa toimia ammattikentällä ja löytää omat ammatilliset kiintopisteensä.

Näin ollen keskeisin kysymykseni kieli- ja viestintätieteiden laitokselle hakijalle on: haluatko opettaa kieltä vai tehdä kielen kanssa jotain muuta? Jos siis olet aikeissa hakea kieli- ja viestintätieteiden laitokselle ja tutkinto-ohjelman valinta tuntuu vaikealta, ajattele sitä kautta, kumpien kysymysten parissa haluat käyttää opintoaikasi; opettajuuteen liittyvien kysymysten kanssa vai pohtien, mihin muuhun voisit käyttää kieltä? Opettajaopiskelija saa pedagogisen pätevyyden ja materiaalia opettajuuden kysymysten pohtimiseen, kun taas asiantuntijaksi opiskeleva saa opettajaopiskelijaa enemmän aikaa ja materiaalia eri työlinjojen pohtimiseen.

Lopuksi todettakoon, että vaikka kielten opiskelija voi lähteä tosi moneen suuntaan, tästä ei kannata ottaa paineita hakuvaiheessa. Jos siis olet kiinnostunut kielestä, kannattaa hakea ja etsiä urasuuntaansa sitten opintojen aikana. Urakysymyksen ratkaiseminen lienee yksi opintoaikojen tärkeimmistä tehtävistä, eikä sen siis tarvitse olla ratkaistu opiskelupaikkaa haettaessa. Tärkein oppini on lyhykäisyydessään: aloita opiskeluaikasi sen polun päästä, joka juuri nyt tuntuu sinusta oikealta. Vaikka opintojen päässä siintää työelämä, älä ota siitä liikaa stressiä hakuvaiheessa. Kun aloitat hyvältä tuntuvasta valinnasta, muut valinnat seuraavat sitten perässä. Kokeile, pidä silmät auki. Opetelle sietämään epävarmuutta. Luota, että raiteet vievät perille, vaikka et vielä tiedä, missä määränpääsi on.

Anu Sandvik
suomen kielen opiskelija

Terhi PaakkinenVarmuutta ja epävarmuutta – kieliopintojen tähtäimessä työelämä