Mitä ne siellä yliopistolla oikein tekee? Osa 3: yliopistonlehtori

Kuva: Vuokko Hosia

Alkuperäisen lukiovuosina hahmottuneen melko löyhän ”urasuunnitelmani” mukaan opiskelin alun perin ranskaa ja klassisia kieliä (latinaa ja kreikkaa) Strasbourgin yliopistossa ja tarkoitus oli valmistua opettajaksi.  Yhtenä kesänä lähdin opiskelijakavereiden kanssa kielikurssille Unkariin, josta en tiennyt mitään (se oli tarpeeksi hyvä syy lähteä), mutta johon palasin monta kertaa sen jälkeen. Siitä alkoi tapahtumaketju, jonka tuloksena päädyin lopulta Jyväskylään. Kun neljän vuoden opiskelun jälkeen opettajan ura ei enää tuntunut niin kiinnostavalta, lähdin tekemään jotain muuta, siis Pariisiin opiskelemaan unkaria. Pakolliseksi sivuaineeksi valikoitui, mikä yllätys, suomen kieli. Edellisten kirjoittajien tapaan minäkään en ollut nykyvaatimusten mukainen ihanteellinen putkiopiskelija, kun opintoni venyivät ja asiaa pahentaakseni menin lopulta vaihtamaan alaa.

Terhi PaakkinenMitä ne siellä yliopistolla oikein tekee? Osa 3: yliopistonlehtori
lue lisää

Suomen kielellä ulkomaille?

Kuvassa Minna oikealla suomen kurssin opetusryhmänsä kanssa

Tervehdys San Franciscon naapurikaupungista Berkeleystä, jonne olen päässyt toteuttamaan pitkäaikaisen haaveeni USA:n työharjoittelusta. Tarina siitä, miten olen tänne päätynyt, juontaa juurensa vuoteen 2013.

Terhi PaakkinenSuomen kielellä ulkomaille?
lue lisää

Mitä ne oikein siellä yliopistolla tekee? Osa 2: yliopistonopettaja

kuva: Inari Niininen

Olen Paulina, Pohjanmaalta pienestä kylästä Keski-Suomeen muuttanut finlandssvensk bondflicka. Tulin vuonna 1999 opiskelemaan Jyväskylän yliopistoon ruotsia ja saksaa. En vielä tullessani haaveillut opettajan työstä eikä minulla ollut mitään selkeää kuvaa siitä, mitä tulisin valmistumisen jälkeen tekemään. Olin ennen yliopistoon siirtymistä opiskellut kaupallista alaa ja valmistunut ylioppilasmerkonomiksi. Ehdin tehdä asiakaspalvelutöitäkin yli vuoden valmistumisen jälkeen, mutta kielet kiinnostivat niin paljon, että halusin jatkaa opintoja niiden parissa.

Terhi PaakkinenMitä ne oikein siellä yliopistolla tekee? Osa 2: yliopistonopettaja
lue lisää

Pienen pieni unelma, minustako opettaja?

Kesällä 2011 istuin jännittyneenä P-rakennuksen käytävällä ja vilkuilin kelloani minuutin välein. Olin päättänyt, etten mieti vastauksiani etukäteen. Halusin vaikuttaa aidolta ja rennolta, en nauhurilta, joka toistaisi mallivastauksia.

”Mitä odotat tältä koulutukselta?”

”Uusia haasteita ainakin, ja uusia näkökulmia. Verkostoitumista, hyviä kokemuksia ja paljon työtä. Ja tietty sitä, että sitten viiden vuoden päästä olen valmis opettaja.”

Terhi PaakkinenPienen pieni unelma, minustako opettaja?
lue lisää

Mitä ne siellä yliopistolla oikein tekee? Osa 1: professorin puuhia

Kuva: Inari Niininen

Joskus vatuloinnista on hyötyä: ensimmäinen ammatti ei ole välttämättä paras, oikea tai viimeinen uravalinta, vaan polulta voi löytyä kiinnostavampiakin vaihtoehtoja. Näin kävi minulle: Hankolainen nuorimies suuntasi useiden kesätyörupeamien jälkeen hotelli- ja ravintolakouluun Kuopioon Puijon tornin kupeeseen, opiskeli keittiön ja salityöskentelyn salat ja kantoi lautasia salissa ja paineli ison stoban painiketta baaritiskin takana muutaman vuoden. Haave opettajuudesta kuitenkin kyti mielessä, ja hiljaisina päivävuoroina alkoi sitten päntätä pääsykoekirjaa – kunhan oli ensin päättänyt, halusiko saksan-, äikän- vai köksänmaikaksi. Suomen kieli voitti, ja pänttääminen auttoi: nuorimies pääsi opiskelemaan suomea silloiseen Joensuun yliopistoon.

Terhi PaakkinenMitä ne siellä yliopistolla oikein tekee? Osa 1: professorin puuhia
lue lisää

Mazvita, Team Zimbabwe! Kielitaitoa ajotaidon MM-kisoissa

Ajotaidon MM-kisat on kahden vuoden välein järjestettävä kilpailu, joka kokoaa yhteen pakettiauto- bussi- ja rekkakuskeja ympäri maailman. Kuskit kilpailevat hyvässä hengessä tarkkuusajossa, ja koska ympäristöasiat ja energiatehokkuus ovat ilmastonmuutoksen myötä entistä tärkeämpiä, myös taloudellisessa ajossa eli ns. tippakisassa. Tänä vuonna Rahtarit RY järjesti ne Jyväskylän Paviljongissa Rahtareiden Hanna Sepän johdolla. Järjestön vapaaehtoiset kantoivat projektia, ja sponsorit kuten Scania, Volvo, Mercedes-Benz ja Sisu toimivat rahoittajina, ja tarjosivat kilpailukaluston.

Miten tämä sitten liittyy kielten opiskeluun, omassa tapauksessani englannin opiskeluun? Miten ammattikuljettajien kisa yleensäkin liittyy vain B-ajokortin omaavan, autottoman opiskelijan viikonloppuohjelmaan? Tietenkin siten, että kansainvälinen kisa tarjoaa omat kielelliset haasteensa, joihin me kielten opiskelijat – ja muutama kauppatieteiden opiskelija – pystyimme vastaamaan Rahtarit RY:n tarjoamaa kohtuukorvausta vastaan, ja saimmepa vielä opintopisteitä projektiin osallistumisesta. Serbian, italian, ranskan, saksan, ruotsin ja toki englannin kielen osaajia oli tarjolla laitoksen puolesta. Lisäksi Jyväskylässä asuvina opiskelijoina kykenimme tarjoamaan paikallistuntemusta joukkueille.

Terhi PaakkinenMazvita, Team Zimbabwe! Kielitaitoa ajotaidon MM-kisoissa
lue lisää

Opiskelijaelämää Japanissa

Yli kahdeksan vuoden japanin kielen opintojen jälkeen toteutin viimein pitkäaikaisen haaveeni ja vietin lukuvuoden 2014-2015 vaihto-opiskelijana Japanissa, Kanazawan yliopistossa. Kanazawa on noin 460,000 kaupunki Ishikawan prefektuurissa Japaninmeren rannalla. Kaupunki on tunnettu mm. historiallisista ”samuraikortteleista” ja paikallisista käsitöistä. Kanazawan alue tuottaa suurimman osan Japanin lehtikullasta, mikä näkyy myös kaupungin nimessä: se tarkoittaa ”kultaista suota” (金沢).

Terhi PaakkinenOpiskelijaelämää Japanissa
lue lisää

Enkkua SPR:n kirppiksellä – opeopiskelijat uuden edessä

Syksyn lähestyessä saimme eräältä englannin yliopistonopettajalta mielenkiintoisen ja houkuttelevan sähköpostin: kielten laitos järjestäisi yhdessä Suomen Punaisen Ristin kanssa englannin kielen kurssin järjestön työntekijöille. Kurssia vetämään haettiin muutamaa englannin opiskelijaa, jotka olisivat halukkaita osallistumaan kurssin suunnitteluun ja toteuttamiseen. Pääideana oli, että työntekijöille opetettaisiin englantia intensiivikurssin muodossa.

Terhi PaakkinenEnkkua SPR:n kirppiksellä – opeopiskelijat uuden edessä
lue lisää

Ohjaajana lasten kielileirillä – ruotsia askarrellen ja kokkaillen

Kevättalvella 2015 suunnittelin tekeväni opintoja tulevana kesänä. Sähköpostiin tuli mainos lasten kielileiristä, jolle etsittiin opiskelijoita suunnittelijoiksi ja toteuttajiksi. Kielileiri on yliopisto-opiskelijoiden ja henkilökunnan yhdessä suunnittelema ja toteuttama leiri, jolla 8–12-vuotiaat lapset pääsevät touhuilemaan vieraan kielen parissa. Tarkoituksena on saada lapset innostumaan ja kiinnostumaan vieraasta kielestä, jotta he kenties tulevaisuudessa tahtoisivat opiskella enemmän vieraita kieliä. Leirillä tarkoitus ei ole opettaa kieltä eikä toisaalta myöskään oppia sitä. Pääasia on, että lapset saavat mukavia kieleen liittyviä kokemuksia. Ajattelin, että tästähän voisi tulla ihan mukava kokemus tulevalle kieltenopelle, ja saihan sen hyväksiluettua opintoihinkin. Siispä lähdin porukkaan mukaan.

Terhi PaakkinenOhjaajana lasten kielileirillä – ruotsia askarrellen ja kokkaillen
lue lisää

Joppe, kielitieteen sankari

Kolme päivää, etukäteen määrittelemätön joukko kirjoittajia ja vallaton mielikuvitus, mitä siitä syntyy? #kielenkiintoista päätti testata somen voimaa ja katsoa, millaista tarinaa saadaan aikaan, kun lähtölaukaukseksi annetaan vain aloitusvirke. Tarinaa sai jatkaa vain yhdellä virkkeellä kerrallaan. Alla koko tarina, alkuperäinen löytyy facebookista.

Joppe pakkasi läppärin reppuun ja lähti fillaroimaan kampukselle, aavistamatta ollenkaan ettei päätyisikään kielitieteen luennolle.

Terhi PaakkinenJoppe, kielitieteen sankari
lue lisää